Rygja on kotoisin Norjasta
Keski-Norjasta kotosin oleva Rygja on yksi kolmesta perinteisestä norjalaisesta liharodusta - muut kaksi ovat pohjoisessa Steigar ja etelässä Dala. Norjassa lampaat laiduntavat kesät vapaina vuorilla itsenäisesti ja siellähän ruokaa riittää noin 3 miljoonalle lampaalle!
Norjassa lampaiden jalostuksessa kiinnitetään huomiota mm. lihaksikkuuteen ja villan laatuun. Villan pituus on on merkittävä asia, alle 11 cm villapeitteellä ei ole asiaa jalostukseen. Syksyisin laidunkauden jälkeen ympäri maata pidettävillä lammaspäivillä karitsoista parhaat yksilöt valitaan jatkamaan sukua. Myös suomalaisten Rygjien villa kasvaa joutuisasti ja on kiiltävää. Se soveltuukin hyvin lankojen ja huovutuksen raaka-aineeksi ja on kaunis myös taljoissa!
Rygjan tulo Suomeen
Lehtiuutinen 24.1.1958: "Uusi lammasrotu saapuu tänään Suomeen. Suomen Lampaanjalostusyhdistyksen toimesta saapuvat tänään maahamme Norjasta ostetut siitoslampaat Tornioon, josta ne toimitetaan edelleen eripuolille maata noin 7 lampaan erissä. Kaikkiaan määrä käsittää 84 eläintä, joista 82 on Rygjarotuista uuhta sekä 2 pässiä. Kaikki hankitut uuhet ovat kantavia ja ne karitsoivat huhtikuun puolivälin maissa, jolloin odotetaan saatavan noin 120 rygjakaritsaa."
Rygjan vuosikymmeniin suomalaisissa maisemissa mahtuu monenlaisia vaiheita. Rygja kotiutui hyvin ja määrä oli suurimmillaan 1960 -luvulla. Tarkkoja silloisia määriä ei ole tiedossa. Uusien liharotujen vallatessa alaa rygja oli jo vähällä hävitä, kunnes uutta jalostusainesta haettiin Ruotsista.
Uusi tuontihanke on vireillä 2009, Tanskasta on tulossa 2 uutta sukulinjaa ja erittäin hyvää sikiävyyttä ja kasvukykyä tuottavia pässejä ja uuhia!
Rygjan historiassa on monta lampuria, jotka ovat vaikuttaneet omalla positiivisella tavallaan siihen, että Rygjia vielä on Suomessa. Ruotsista ne ovat jo hävinneet, Norjan tilanteesta ei ole tietoa. Viimevuosina Suomen lammastilastoista löytyy noin 300 rygjaa, jotka lienevät tarkkailussa olevat yksilöt, kokonaismäärä lienee isompi.
Tässä kuvassa Urpo Kovalan jalostusuuhi vanhan lampolan takapihalla.
Kuva: Lammasneuvoja Milla Alanco