rygja

Rygja on kotoisin Norjasta

Etelä-Norjasta, Rogalandin maakunnasta, kotosin oleva Rygja on yksi kolmesta perinteisestä norjalaisesta liharodusta - muut kaksi ovat pohjoisessa Steigar ja etelässä Dala. Norjassa lampaat laiduntavat kesät vapaina vuorilla itsenäisesti ja siellähän ruokaa riittää noin 2 miljoonalle lampaalle!

Norjassa lampaiden jalostuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti kasvuun ja villan laatuun. Norjalaiset rygjat ovat rotevia ja rakenteeltaan hyviä ja tasalaatuisia. Villan pituus on on merkittävä asia, alle 11 cm villapeitteellä ei ole asiaa jalostukseen. Kyseessä on todellakin liha-villarotu eikä pelkkä liharotu, kuten Suomessa on usein ajateltu. Syksyisin laidunkauden jälkeen ympäri maata pidettävillä lammaspäivillä karitsoista parhaat yksilöt valitaan jatkamaan sukua. Myös suomalaisten Rygjien villa kasvaa joutuisasti ja on kiiltävää. Se soveltuukin hyvin lankojen ja huovutuksen raaka-aineeksi ja on kaunis myös taljoissa!

Rygjan tulo Suomeen

Lehtiuutinen 24.1.1958: "Uusi lammasrotu saapuu tänään Suomeen. Suomen Lampaanjalostusyhdistyksen toimesta saapuvat tänään maahamme Norjasta ostetut siitoslampaat Tornioon, josta ne toimitetaan edelleen eripuolille maata noin 7 lampaan erissä. Kaikkiaan määrä käsittää 84 eläintä, joista 82 on Rygjarotuista uuhta sekä 2 pässiä. Kaikki hankitut uuhet ovat kantavia ja ne karitsoivat huhtikuun puolivälin maissa, jolloin odotetaan saatavan noin 120 rygjakaritsaa."

Rygjan vuosikymmeniin suomalaisissa maisemissa mahtuu monenlaisia vaiheita. Rygja kotiutui hyvin ja määrä oli suurimmillaan 1960 -luvulla. Tarkkoja silloisia määriä ei ole tiedossa. Uusien liharotujen vallatessa alaa rygja oli jo vähällä hävitä, kunnes uutta jalostusainesta haettiin 1980-luvulla Ruotsista. Uusi tuontihanke toteutui talvella 2009-2010, jolloin Tanskasta tuli 2 uutta sukulinjaa ja erittäin hyvää sikiävyyttä ja kasvukykyä tuottavia pässejä ja uuhia!

Rygjan historiassa on monta lampuria, jotka ovat vaikuttaneet omalla positiivisella tavallaan siihen, että Rygjia vielä on Suomessa - heistä mainittakoon erityisesti Pekka Männikkö (Peräseinäjoki), Osmo Virtanen (Pori), Maija-Liisa Syvälahti (Oravasaari) ja Vesa Kolari (Leppävirta). Ruotsista rygjat ovat hyvin todennäköisesti jo hävinneet, Norjankin rygjakanta on pienentynyt varsinkin sen jälkeen, kun rotu vuonna 2001 yhdistettiin paperilla kahteen muuhun norjalaiseen ns. synteettiseen rotuun, Dalaan ja Steigariin, tuloksena uusi rotu, Norjan Valkoinen Lammas (Norsk Kvit Sayu, NKS). Moni näiden rotujen kasvattaja on kuitenkin sitkeästi pitänyt omasta rodustaan kiinni ja niille on kehitetty oma virallinen suojeluohjelma.

Viime vuosina Suomen lammastilastoista löytyy noin 300 rygjaa, jotka lienevät tarkkailussa olevat yksilöt, kokonaismäärä on tätä suurempi.

Tässä kuvassa Urpo Kovalan jalostusuuhi vanhan lampolan takapihalla.

Kuva: Lammasneuvoja Milla Alanco.


ETUSIVU HISTORIAA EDUT Mainio emä Ruokinta ja laidun Villa ja talja Lihantuottaja KUVIA RYGJISTA RYGJATILAT Kovalan tila Röykkälän lammastila TILAESITTEET Kovalan tila Röykkälän lammastila OTA YHTEYTTÄ	Rygja on kotoisin Norjasta Etelä-Norjasta, Rogalandin maakunnasta, kotosin oleva Rygja on yksi kolmesta perinteisestä norjalaisesta liharodusta - muut kaksi ovat pohjoisessa Steigar ja etelässä Dala. Norjassa lampaat laiduntavat kesät vapaina vuorilla itsenäisesti ja siellähän ruokaa riittää noin 2 miljoonalle lampaalle! Norjassa lampaiden jalostuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti kasvuun ja villan laatuun. Norjalaiset rygjat ovat rotevia ja rakenteeltaan hyviä ja tasalaatuisia. Villan pituus on on merkittävä asia, alle 11 cm villapeitteellä ei ole asiaa jalostukseen. Kyseessä on todellakin liha-villarotu eikä pelkkä liharotu, kuten Suomessa on usein ajateltu. Syksyisin laidunkauden jälkeen ympäri maata pidettävillä lammaspäivillä karitsoista parhaat yksilöt valitaan jatkamaan sukua. Myös suomalaisten Rygjien villa kasvaa joutuisasti ja on kiiltävää. Se soveltuukin hyvin lankojen ja huovutuksen raaka-aineeksi ja on kaunis myös taljoissa! Rygjan tulo Suomeen Lehtiuutinen 24.1.1958: "Uusi lammasrotu saapuu tänään Suomeen. Suomen Lampaanjalostusyhdistyksen toimesta saapuvat tänään maahamme Norjasta ostetut siitoslampaat Tornioon, josta ne toimitetaan edelleen eripuolille maata noin 7 lampaan erissä. Kaikkiaan määrä käsittää 84 eläintä, joista 82 on Rygjarotuista uuhta sekä 2 pässiä. Kaikki hankitut uuhet ovat kantavia ja ne karitsoivat huhtikuun puolivälin maissa, jolloin odotetaan saatavan noin 120 rygjakaritsaa." Rygjan vuosikymmeniin suomalaisissa maisemissa mahtuu monenlaisia vaiheita. Rygja kotiutui hyvin ja määrä oli suurimmillaan 1960 -luvulla. Tarkkoja silloisia määriä ei ole tiedossa. Uusien liharotujen vallatessa alaa rygja oli jo vähällä hävitä, kunnes uutta jalostusainesta haettiin 1980-luvulla Ruotsista. Uusi tuontihanke toteutui talvella 2009-2010, jolloin Tanskasta tuli 2 uutta sukulinjaa ja erittäin hyvää sikiävyyttä ja kasvukykyä tuottavia pässejä ja uuhia! Rygjan historiassa on monta lampuria, jotka ovat vaikuttaneet omalla positiivisella tavallaan siihen, että Rygjia vielä on Suomessa - heistä mainittakoon erityisesti Pekka Männikkö (Peräseinäjoki), Osmo Virtanen (Pori), Maija-Liisa Syvälahti (Oravasaari) ja Vesa Kolari (Leppävirta). Ruotsista rygjat ovat hyvin todennäköisesti jo hävinneet, Norjankin rygjakanta on pienentynyt varsinkin sen jälkeen, kun rotu vuonna 2001 yhdistettiin paperilla kahteen muuhun norjalaiseen ns. synteettiseen rotuun, Dalaan ja Steigariin, tuloksena uusi rotu, Norjan Valkoinen Lammas (Norsk Kvit Sayu, NKS). Moni näiden rotujen kasvattaja on kuitenkin sitkeästi pitänyt omasta rodustaan kiinni ja niille on kehitetty oma virallinen suojeluohjelma. Viime vuosina Suomen lammastilastoista löytyy noin 300 rygjaa, jotka lienevät tarkkailussa olevat yksilöt, kokonaismäärä on tätä suurempi. Tässä kuvassa Urpo Kovalan jalostusuuhi vanhan lampolan takapihalla. Kuva: Lammasneuvoja Milla Alanco.
Profiili © Trival Oy